Yrittäjä – palkkaa vai osinkoa?

Eri yritysmuodoissa yrittäjän ja yrityksen verosuunnittelukysymykset poikkeavat merkittävästi toinen toisistaan. Esimerkiksi toiminimissä, avoimissa yhtiöissä ja kommandiittiyhtiöissä yrityksen verotettava tulo verotetaan yrittäjän veroina. Osakeyhtiössä yhtiötä ja yrittäjää verotetaan erillään. Tämä on vain yksi esimerkki eroavaisuuksista verrattuna osakeyhtiömuotoiseen yritykseen, joissa yrittäjän ja yhtiön väliset verosuunnittelumahdollisuudet ovat muita yritysmuotoja laveammat.

Yksi tyypillisimmistä verosuunnittelukysymyksistä osakeyhtiömuotoisissa yrityksissä on yrittäjän oma varojen nostotarve omasta yhtiöstään. Tällöin kysymys on usein siitä, tyydyttääkö oman varojennostotarpeensa palkan vai osingon muodossa. Tällaisessa vertailussa omistajayrittäjän näkökulma on aina kokonaisverorasitus eli omat ja oman yhtiön verot yhteensä.

Verosuunnittelun tarve nousee lähinnä siitä, että palkka on yhtiölle vähennyskelpoista (sosiaalikuluineen) ja yrittäjälle 100 prosenttisesti veronalaista. Palkassa kysymys on näin ollen täysin yhdenkertaisesta verotuksesta. Sen sijaan osinko ei ole yhtiölle vähennyskelpoista, mutta sitä verotetaan yrittäjän tulona. Tällöin, jotta osinko ei tulisi täysin kahteen kertaan verotettua, osingon veronalaisuutta on huojennettu yrittäjän verotuksessa. Osingossa on kuitenkin kysymys aina osittain kahdenkertaisesta verotuksesta.

Omistajayrittäjän osinkoveron huojentaminen on toteutettu siten, että osa osingosta on veronalaista ja osa verovapaata. Huojennuksen määrä riippuu yhtiön tarkistetun nettovarallisuuden – siis varat vähennyttä veloilla – perusteella laskettavasta osakkeen matemaattisesta arvosta. Yksinkertaistaen voidaan yhden henkilön osakeyhtiössä ajatella, että nettovarallisuus on sama kuin osakkeiden yhteenlaskettu matemaattinen arvo.

Nettovarallisuudesta laskettuna 8 prosentin tuotto on omistajayrittäjälle veronalaista pääomatuloa 25 prosenttisesti. Tämä on niin sanottua verohuojennettua osinkoa (pääomatulo-osinko). Jos osinkoa maksetaan enemmän, verotetaan tämä ylittävä osa 75 prosenttisesti ansiotulona (ansiotulo-osinko). Näin ollen – kuten edellä on todettu – osinko on käytännössä aina vähintään osin kahdenkertaisen verotuksen piirissä.

Alla olevien esimerkkien tarkoituksena on kuvata perustilanteita, miten palkka ja osinko käyttäytyvät omistajayrittäjän ja hänen yhtiönsä verotuksessa.

Esimerkki 1.

Omistajayrittäjä ei maksa veroa lainkaan, mutta yhtiö maksaa 20 rahaa (= 20 % x 100).

Esimerkki 2.

Jos omistajayrittäjän lopullinen palkasta maksettava ansiotulovero jää alle 20 %, voidaan palkan maksua pitää verosuunnittelullisesti hyvänä vaihtoehtona.

Esimerkki 3.

Yhtiö jakaa osinkona koko verojen jälkeisen voiton eli 80.

Oletetaan ensin, että yhtiöllä on niin paljon nettovarallisuutta, että koko 80 rahaa verotetaan verohuojennettuna osinkona.

Verot yhteensä ovat tällöin yhtiön vero 20 rahaa ja omistajayrittäjän verot 6 rahaa eli yhteensä 26 rahaa. Tämä tarkoittaa, että 100 rahan lähtökohdasta menee veroihin 26 %. Tämä onkin yleisesti osingosta menevä kokonaisverorasitus.

On selvää, että jos osinko verotetaan vielä korkeammalla verokannalla eli ansiotulona, niin osingosta tulee vieläkin epäedullisempaa. Palkan määrän noustessa myös progressio alkaa purra ja vertailutilanne muuttuu käytännössä haastavammaksi.

Joka tapauksessa edellä esitetyn kokonaisuuden hallinta edellyttää verosuunnittelua. Kun kysymys on varojen nostamisen suunnittelusta (palkkaa vai osinkoa), verosuunnittelun lähtökohtana on omistajayrittäjän verojen nostotarve. Tällöin peruskysymys on, paljonko omistajayrittäjä tarvitsee varoja oman ja perheensä käyttöön vuodessa nettona.

Käytännössä tulisi haarukoida siten varojen nostotarve. Jos se on esimerkiksi 40.000 euroa nettona, tulisi varojen nostotarve suunnitella tämän mukaisesti. Asiaan toki vaikuttaa myös varojen nostomahdollisuudet osakeyhtiöstä. Esimerkiksi osinko edellyttää sitä, että yhtiöllä on jakokelpoista vapaata omaa pääomaa vähintään jaettavaksi päätettävän osingon verran. Toisaalta osinko ei saa myöskään vaarantaa yhtiön maksukykyisyyttä.

Pitkin tilikautta harjoitettavassa verosuunnittelussa voidaan pyrkiä vaikuttamaan myös esimerkiksi jakokelpoisen vapaan oman pääoman määrään tarvittaessa. Tällöin suunnittelun fokus saattaa laajentua esimerkiksi yhtiön kannattavuuden suunnitteluun.

Varojen nostojärjestyksen optimointiin vaikuttavat käytännössä monet seikat. Tällaisia ovat muun ohella nostettavien varojen määrä ja nettovarallisuus, kunnallisveroprosentti, mahdollinen seurakunnan vero, YEL-työtulo ja yhtiön verotettava tulo. Näin ollen yhtä yleispätevää palkan ja osingon tai niiden yhdistelmän nostojärjestystä ei voida antaa. Seuraava varojen nostojärjestys kuvaa kuitenkin suuntaa-antavasti optimaalista varojennostojärjestystä.

1. Palkka n. 20 %:n kokonaisveroasteella
   • n. 20.000 – 30.000 euron verotettava tulo
2. Palkka n. 26 %:n kokonaisveroasteella
   • n. 30 000 – 40.000 euron verotettava tulo
3. Verohuojennettu osinko (26,0 / 26,8 % kokonaisveroaste)
   • Max 8 % nettovarallisuudesta
4. Ansiotulo-osinko / Palkka (tilanne ratkaiseva)
   • Verotettava tulo n. yli 40.000 euroa

Edullisuusjärjestystä noudatettaessa on syytä muistaa, että ansiotulot verotetaan progressiivisesti eli kun varojennostotarve siirtyy tasolta 3 tasolle 4, tulee järjestys rakentaa alusta alkaen, koska progressio alkaa nousta käytännössä heti ensimmäisestä ansiotuloeurosta.

KIRJOITTAJA

Kari Alhola
Veroasiantuntija

Kari on talouden hallinnan ja verotuksen asiantuntijapalveluja tarjoava yrittäjä. Hän on auttanut lukuisia yrittäjiä ja yrityksiä sekä näitä auttavia tahoja kuten tilitoimistoja erilaisissa rooleissa niin verokysymyksissä kuin muissakin talouden hallinnan kysymyksissä noin 30 vuoden ajan.