Arvopaperit kirjanpidossa ja verotuksessa

Tässä artikkelissa käsitellään tavallisimpien arvopapereiden käsittelyä kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä sekä niihin liittyvää verotusta osakeyhtiössä. Kirjanpitolain 5 luvun 2a §:n mukaista rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamista ei tässä artikkelissa käsitellä.

Miksi arvopaperit on hankittu?

Arvopaperien esittämiskohdan taseessa ratkaisee se, mihin tarkoitukseen arvopaperit on hankittu. Kirjanpitolautakunta on jo vuonna 2004 lausunnossaan numero 1735 Arvopapereiden myynti- ja hallinnointituottojen merkitsemisestä liikevaihtoon ottanut kantaa eri esittämisvaihtoehtoihin. Tuo lausunto on edelleen pääosin kurantti ja ohjaa arvopaperien ja niiden tuottojen kirjaamista.

Ensinnä on siis selvitettävä, miksi arvopaperit on hankittu. Vaihtoehtoja on kolme, eli niistä joko pitkään omistamalla tavoitellaan pitkän aikavälin hyötyä yrityksen liiketoiminnalle, aiotaan ryhtyä harjoittamaan aktiivista arvopaperikauppaa myyntivoittojen hankkimiseksi tai niillä pyritään lyhytaikaisiin sijoituksiin silloin, kun yrityksellä on likvidejä kassavaroja yli senhetkisen tarpeen ja pankkitililtä ei tuottoja juuri kerry. Asiakkaan on kerrottava aikomuksensa, ei ole kirjanpitäjän tehtävä sitä koettaa arvailla.

Eri esittämisvaihtoehdot

Jos arvopaperit on hankittu palvelemaan yrityksen pidemmän aikavälin liiketoimintaa, ne tulee kirjata hankittaessa pysyvien vastaavien sijoituksiin. Tällaisia arvopapereita ovat esimerkiksi kiinteistöosakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttavat hallitsemaan yrityksen käytössä olevia liiketiloja. Kyseessä voi myös olla tytäryhtiöosakkeet tai kapitalisaatiosopimus. Tärkeän tavaratoimittajan ja alihankkijan osakkeet ovat myös tyypillisiä yrityksen toimintaa turvaavia arvopapereita. Kun pysyvien vastaavien sijoituksiin kirjattuja osakkeita myydään, kirjataan kyseisten arvopapereiden hankintamenon määrä, tai arvonalennuskirjauksilla alennettu jäljellä oleva hankintamenon määrä, pysyvien vastaavien sijoitusten kredit-puolelle ja saatu myyntivoitto- tai tappio rahoitustuottojen ja kulujen ryhmään. Samoin muut tuotot pysyvien vastaavien sijoituksista, kuten esimerkiksi osingot tai korkotuotot, esitetään rahoitustuotoissa.

Mikäli tarkoitus on aloittaa aktiivisen arvopaperikaupan harjoittaminen, tulee ostettujen arvopapereiden hankintameno kirjata hankintojen ryhmään ostoihin. Arvopapereiden myynti on liikevaihtoa ja myyntivoitto- tai tappio vaikuttaa liikevoittoon. Osingot ovat myös tuottoja arvopapereista, joten arvopaperikauppiaan kirjanpidossa ne kirjataan liikevaihtoon.

Hankittaessa rahoitusarvopapereita hankintameno kirjataan suoraan taseeseen rahoitusarvopapereiden riville. Myynti ja osinkotuotot käsitellään kuten pysyvien vastaavien sijoituksien kohdalla kuvattiin.

Hankintameno

Arvopapereiden hankintameno on niistä maksettu kauppahinta lisättynä mahdollisilla muilla hankintaan liittyvillä menoilla. Kirjanpitolautakunnan lausunnossa 2015 / 1942 Osakehankintaan liittyvien menojen kirjaamisesta todetaan, että arvopaperin hankintahintaan luetaan kaikki menot, joita ei olisi syntynyt, jos hankintaa ei olisi toteutettu. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi varainsiirtovero, välityspalkkiot, asiantuntijapalkkiot ja -lausunnot kaupan kohteesta.

Arvostaminen tilinpäätöksessä

Mahdollisen arvonalennuksen käsittely tilinpäätöksessä riippuu siitä, mihin tase-erään arvopaperit on kirjattu. Jos kyseessä ovat pysyvien vastaavien arvopaperit, niin KPL 5 luvun 13 §:n mukaan tulee kirjata arvonalennus, mikäli arvonalennus on luonteeltaan pysyvä. Pysyvyydelle ei ole annettu prosentti- tai euromääräisiä arvoja, mutta käytännössä 10-15 % arvonalenema kolmen vuodan aikana voisi jo täyttää tuon pysyvyyden vaatimuksen. Mahdollista on myös arvostaa pysyvien vastaavien arvopapereita kunkin tilinpäätöspäivän kurssiin, jolloin pienikin kurssilasku aiheuttaisi arvonalennuskirjauksen ja kurssin palautuminen sen oikaisukirjauksen. Tämä on aika työläs tapa, eikä olennaisuuden periaatteen mukaan useinkaan vaikuta tilinpäätöksen antamaan oikeaan ja riittävään kuvaan. Arvonalennuskirjaus tehdään rahoitustuottojen ja -kulujen riville Arvonalentumiset pysyvien vastaavien sijoituksista.

Jos kyseessä ovat vaihto-omaisuusarvopaperit, niin niitä koskee KPL 5 luvun 6 §:n alimman arvon periaate. Se on ehdoton, eli minkäänlaista olennaisuuden tai pysyvyyden vaatimusta arvonalenemalle ei edellytetä. Mikäli vaihto-omaisuusosakkeen saisi hankittua tilinpäätöspäivänä halvemmalla tai sen myynnistä saisi alemman hinnan kuin taseessa oleva hankintameno on, tulee erotus kirjata arvonalennukseksi. Vaihto-omaisuuden kohdalla kirjaus tapahtuu varastojen muutoksen kautta, kun inventaari on tehty alennetulla hinnalla.

Rahoitusomaisuusarvopaperia koskee myös arvonaleneman kirjaaminen välittömästi, säännös on KPL 5 luvun 2 §:ssä. Arvonalennus kirjataan rahoitustuottoihin ja -kuluihin, riville Arvonalentumiset vaihtuvien vastaavien rahoitusarvopapereista.

Arvonalennuskirjauksen oikaisu

Kirjanpitolain 5 luvun 16 § käsittelee arvonalennuskirjausten oikaisua. Säännös aiemmalla tilikaudella tehdyn arvonalennuskirjauksen oikaisusta on velvoittava. Arvonalennus voi myöhemmin osoittautua aiheettomaksi, jos arvopaperin arvo palautuukin alkuperäisen hankintamenon määräiseksi tai sen ylikin. Tehtyä arvonalennusta ei kuitenkaan voida koskaan oikaista yli aiemmin tehdyn arvonalennuskirjauksen. Tämän takia on tärkeää seurata tase-erittelyissä kunkin arvopaperin alkuperäisiä hankintamenoja ja aiemmin niistä tehtyjä arvonalennuskirjauksia ja mahdollisia arvonalennusten oikaisuja.

Oikaisu kirjataan pysyvien vastaavien sijoitusten ja rahoitusarvopapereiden osalta samalle rahoitustuottojen ja -kulujen ryhmän riville, kuin mille alkuperäinen arvonalennus on aikanaan kirjattu. Kirjanpitolautakunta on antanut asiasta lausunnon Pysyvien vastaavien sijoitusten arvonalennusten palautusten käsittelystä tuloslaskelmassa, lausunto 2025 / 2093.

Mikäli kyseessä ovat vaihto-omaisuusarvopaperit, niin arvonalennuksen oikaisu tapahtuu oikaisemalla kyseisen arvopaperin inventaariarvoa ja oikaisu kirjautuu siten varastojen muutoksen kautta tuloslaskelmaan.

Erillisarvostaminen

Arvopapereita koskee kirjanpitolain erillisarvostamisen säännös. Eli jos arvo-osuustilillä on usean eri yhtiön arvopapereita, niin niistä jokainen tulee arvostaa erikseen. Yhden yhtiön arvonalentumaa ei voi kompensoida toisen yhtiön arvonnousulla. Kirjanpitolautakunnan lausunnossa 2004 / 1725 Varojen erillisarvostuksesta ja olennaisuusperiaatteesta arvonalennuksessa yms. Kuvataan erillisarvostamista, kun arvopaperisalkussa on useiden yritysten osakkeita. Tällöin kukin osake-erä tulee arvostaa erillään muista ja kirjata tarvittaessa arvonalennus kyseisestä osake-erästä. Kuitenkin lausunnossa todetaan, että mikäli saman yrityksen osakkeita on ostettu useammassa erässä, joilla on eri hankintahinta, saadaan näistä laskea hankintamäärillä painotettu keskihinta. Vasta jos tämä keskihinta on yli tilinpäätöspäivän markkinahinnan, tulee arvonalennus kirjata.

Erillisarvostamisesta johtuen ei ole mahdollista kirjata vaihtuvien vastaavien arvopaperisalkun muutosta salkun tilikauden alkuarvon ja loppuarvon erotuksena, vaikka tilikauden aikana ei olisi käyty lainkaan kauppoja. On mahdollista, että vaikka salkun sisältö on sama, eri osakkeiden kurssit ovat muuttuneet tilikauden aikana siten, että jonkun osake-erän osalta onkin kirjattava arvonalennus ja toisen osake-erän kohdalla päästään ehkä oikaisemaan vanhaa arvonalennuskirjausta.

Muutokset arvo-osuustilillä, joihin ei liity kauppoja

Arvo-osuustilillä voi jonkin yhtiön osakemäärä olla kasvanut, vaikkei tilikauden aikana ole tehty lainkaan kauppoja tällä osakelajilla. Kyseessä on silloin ns. Splittaus, eli yksi vanha osake on jaettu esimerkiksi kahdeksi tai neljäksi uudeksi osakkeeksi. Silloin kirjanpitäjän pitää tarkistaa kyseisen yhtiön kotisivuilta mahdollisen splittauksen toteuttaminen ja ehdot. Taseessa oleville osakkeille tulee uusi hankintameno, joka on esimerkiksi juuri puolet tai neljäsosa alkuperäisestä hankintamenosta.

Arvo-osuustilille voi myös olla ilmestynyt aivan uusi osake-erä. Tällöin joku aiemmin hankittu yhtiö on voinut jakaa osinkona omistamiaan kolmannen yhtiön osakkeita. Tämäkin vaatii kurkistusta kyseisen osingon jakaneen yhtiön kotisivuille, jotta uusille osakkeille saadaan hankintameno. Kirjaus on silloin per osakkeet/osakeostot an osinkotuotot.

Viime aikoina pörssissä noteeratut yhtiön ovat toteuttaneet jakautumisia. Kokonaisjakautumisessa vanha yhtiö, jonka osakkeita on asiakkaamme taseessa, on purkautunut ja tilalle on tullut kaksi uutta yhtiötä. Osittaisjakautumisessa vanhasta yhtiöstä irtautuu uuteen yhtiöön jokin liiketoimintakokonaisuus, ja osakkaat saavat tämän uuden yhtiön osakkeita. Näissä tilanteissa Verohallinto ilmoittaa sivuillaan, missä suhteessa vanha hankintameno jaetaan kahden uuden yhtiön tai vanhan ja uuden yhtiön hankintamenoiksi.

Arvopapereiden verotus

Osinkotuotot ovat kahden julkisesti noteeraamattoman yhtiön kesken ns. Ketjuverotuskiellon takia verovapaita saajayhtiölle. Jos jakajana on julkisesti noteerattu yhtiö ja saajana noteeraamaton yhtiö, on osinko saajayhtiölle kokonaan veronalaista tuloa.

Arvonalennusten käsittely verotuksessa riippuu siitä, missä taseen omaisuuserässä arvopaperit ovat. Pysyvien vastaavien ja rahoitusarvopapereiden arvonalennuskirjaukset eivät ole vähennyskelpoisia kirjausvuonna, vaan vasta, kun tappio realisoituu. Vaihto-omaisuuden osalta arvonalennukset käsitellään verotuksessa kuten muunkin vaihto-omaisuuden epäkuranttius, eli on heti kirjaamistilinpäätöksessä vähennyskelpoista verotuksessa.

Jotta pysyvien vastaavien sijoitusten ja rahoitusomaisuusarvopapereiden varovaisuuden periaatteen mukainen aiemmassa tilinpäätöksessä tehty arvonalennuskirjaus saadaan hyödynnettyä sitten, kun tappio realisoituu, on tärkeää seurata tase-erittelyissä tehtyjä arvonalennuskirjauksia ja niiden mahdollisia oikaisuja.

Mikäli pysyvien vastaavien osake täyttää elinkeinoverolain määritelmän käyttöomaisuuteen kuulumisesta, voi osakkeen myyntivoitto olla verovapaa myyjäyhtiölle. Verovapaasta myyntivoitosta ja sen edellytyksistä säädetään EVL 6b §:ssä. Koska kyseessä on huomattavasta poikkeuksesta yleiseen myyntivoiton verotukseen, tulkitsee verottaja käyttöomaisuusosakkeeksi lukemisen edellytyksiä erittäin tiukasti. Ennakkoratkaisun pyytäminen verottajalta osakekaupan luonteesta tilanteessa, jossa aiotaan lähteä esittämään myyntivoittoa verovapaana, on usein paikallaan.

KIRJOITTAJA

Leena Rekola-Nieminen
Veroasiantuntija

Leena Rekola-Nieminen on tehnyt työuransa tilitoimistoyrittäjänä. Lisäksi hän on Kilan pitkäaikainen jäsen ja Taloushallintoliiton kirjanpidon ja verotuksen asiantuntijaryhmän jäsen sekä toimii taloushallinnon kouluttajana ja on kirjoittanut alan kirjoja ja yksittäisiä artikkeleja ja artikkelisarjoja.